| |
Olemme kokeneet että lännenratsastus on
itsellemme sopiva harrastamisen ja pienimuotoisen kilpailemisen
laji. Vanhoja hyviä oppeja olemme poimineet omiin tarkoituksiin
soveltaen eri mestareiden opeista.
Tämän päivän
valmentajahuiput ovat löytäneet tiensä myös pohjoisiin
maneeseihin ja kentille, hienointa on että oppeja voi imeä niin
Keski-Euroopan huipuilta kun naapurimaan Ruotsin parhailta,
amerikkalaisista vieraistamme puhumattakaan. Kotimaisiakin hyviä
valmentajia on, joten lännenratsastuksella ja sen kehittymisellä
ei ole enää esteitä Suomessa.
Meillä Jukolan
tilalla, voit tutustua lajiin, annamme perusopetusta,
perehdytämme hevosen maailmaan ja käyttäytymiseen. Voit tutustua
hevosen elämään ruohonjuuritasolta.
Lännenratsastuksen tavoite
on yhteistyö hevosen kanssa. Ratsastaessa hevosen hännän ei sovi
viuhahdella vihaisesti laukannostoissa, hevosen ja ratsastajan
yhteistyön tulisi olla saumatonta myös katsojan silmissä. Rento
hevonen kertoo sinulle että olet onnistunut!
Hevonen ei ole
pelkkä menopeli, ratsastajan on ymmärrettävä sen herkkyys,
sisäistettävä että alla on tunteva ja haavoittuva eläin, joka
antaa sinulle sen minkä osaat siltä pyytää. Ratsastajan on
ymmärrettävä että väärin kohdeltuna ,satutettuna, nurkkaan
ahdistettuna se suojautuu parhaalla tietämällään tavalla,
seuraukset voivat olla traagiset jos ratsastaja ei ymmärrä
hevosen tarpeita tai mitä se yrittää kehollaan kertoa. Jos
haluat kylmän koneen joka toimii nappia painamalla, suosittelen
mopon ostoa!
On parasta aina aloittaa yhteistyö uuden hevosen
kanssa tervehtimällä, juttelulla ja silittelyllä, maasta käsin
voit tehdä niin paljon asioita hevosen kanssa, tärkeintä saada
molemminpuolinen luottamus toimimaan.
Hevosesta voi saada
elinikäisen ystävän, joka rauhoittuu jo pelkästä läsnäolostasi,
tervehtii sinua aina iloisella hörähdyksellä (ei tee sitä
muille), tulee laitumella luoksesi kun kutsut sitä, katsoo sinua
silmillään hellästi ja laskee päänsä kainaloosi hellittäväksi,
juuri näin hevoset tekevät toisilleen laumoissa, sinulla on
mahdollista olla osa hevosesi elämää, sen laumaa, mutta ihmisenä
inhimillisine tapoinesi.
Hevonen ei luonnostaan ymmärrä sinun
tapojasi, sinun tulee opettaa sille mitä haluat ja kertoa kun
hevonen on tehnyt oikein (ei herkkupaloja,ethän halua hevosesi
oppivan kerjäämään?) rapsutukset ja kehut riittävät.
Hevosen tulisi lopulta kulkea muodossa ilman kireitä ohjia,
pelkillä pohkeilla painettaessa, myös muissa askellajeissa.
Kärsivällisyys palkitaan ennemmin tai myöhemmin.
Hevosta tulisi ohjata painoavuilla, ohjilla annetaan
"lisämerkki" hevoselle, myös suuntaa ja vauhtia säädellään
painolla. Ohjat tulisi toimia merkin antajana ja korjaamisessa
hevonen toivottuun muotoon, mutta lopulta niidenkin tehtävä
olisi olla varalta, jos tarvittaisiin.
Satulassa on nuppi, jotta voit ottaa siitä tukea, esim.
äkkipysähdyksessä – slidingstopissa, äkkikäännöksessä –
rollbackissä, myös laukkaharjoituksissa ja aina kun tunnet
tarvitsevasi tukea, nuppi on tuen ottamista varten, ohjat eivät!
Pyörötarhassa hevonen juoksee vapaana, sille annetaan
mahdollisuus valita vaihtoehdoista, juostako vai pysähtyä ja
kuunnella mitä ihmisellä on asiaa. Hevonen monesti ensi kertaa
ollessaan aitauksessa ei ymmärrä mistä on kysymys, se puhaltelee
ja etsii poispääsyä. Mutta kun aikaa kuluu, se oppii että
tekemällä käännöksiä ihmisen pyynnöstä, paineesta pois, se saa
kulkea vapaasti.
Pysähtyessään käskystä se oppii että saa
rapsutusta ja kehua, lopulta lähtiessään seuraamaan ihmistä,
kävelemään matkassa ilman narua, ilman pakkoa, omasta vapaasta
tahdostaan, hevonen on valmis kuuntelemaan mitä siltä odotetaan,
mitä sen halutaan tekevän tai ei haluta tekevän.
Siitä alkaa vasta varsinainen koulutus, siitä kun ollaan saatu
hevosen jakamaton huomio, voidaan alkaa yhteistyö ihmisen ja
hevosen välillä. Huolimatta hevosen koosta, rodusta tai iästä,
hevosta käsitellään aina antamalla sille vaihtoehto, lupa tehdä
virhe, jolloin virhe oikaistaan selvästi, annetaan uusi
mahdollisuus valita niin kauan kunnes hevonen valitsee sen
vaihtoehdon jota haetaan, kun vaihtoehto on oikea. Kehuja ja
hellä kosketus, kun hevonen on ymmärtänyt mitä siltä haluttiin,
voidaan se päästää vapaalle, liika jankkaaminen voi viedä asiat
takaisin alkutekijöihin. Oikein tehty asia palkitaan, näin se
oppii että tekemällä heti, ilman vääriä ehdotuksia, ilman
virheitä, juuri niin kun pyydetään se tietää pääsevänsä helpolla
ja saavansa kehuja.
Hevosen perusluonteeseen kuuluu halu tehdä
oikein ja miellyttää johtajaa, eli ihmistä, tätä hevosen
piirrettä ei tulisi käyttää väärin eikä hevosta koskaan saa
satuttaa lyömällä tai muulla tavalla silloin kun se ei tee
mielemme mukaan, vaan kärsivällisesti opetettava sille mitä
siltä odotetaan. Ahdistunut tai kipeä hevonen ei toimi
odotetulla tavalla, sinun tulisi olla valveutunut tulkitsemaan
hevosen antamia merkkejä, seurata onko hevosella esim.
kipeät/jumittuneet lihakset, jolloin se ei voi vastata
paineeseen halutulla tavalla.
Pyöröaitaus on oiva väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi,
pelkkä pyöröareena ei ole yksinään ratkaisu ongelmiin, mutta
apuna parasta laatua. Kuitenkaan tämänkaltaista koulutusta ei
sovi kenen tahansa alkaa tehdä, sillä joissakin tapauksissa
pyörökoulutus on vaarallista, silloin kun ei osata tulkita
hevosen kehonkieltä, annetaan liikaa painetta, ei osata löysätä
tai kun hevonen hyökkää, on oltava tietoa ja taitoa, rohkeutta,
nopeutta ja kova kunto jotta jaksaa ja pystyy kouluttamaan
hevosta oikein ja tehokkaasti tässä aitauksessa.
Vaarana on myös tietämättömyys: esim. joillakin tammoilla voi
hormonaalisista syistä olla purkamatonta energiaa, jonka se
saattaa kohdistaa pattitilanteissa kouluttajaan, esim.
lähestymällä takajaloilla potkien. Vanhemmat oriit saattavat
kyseenalaistaa hyvinkin voimakkaasti ihmisen johtajuuden.
Muutenkin hevosen ilmeiden tutkiminen ja niiden seuraaminen on
olennainen osa lännenkoulutusta.
Koulutusta voi saapua seuraamaan ennalta sovitusti, samalla
kerromme mitä ja miksi tehdään asioita ja miksi hevonen vastaa
niihin niin kuin vastaa. Koulutettavien hevosten omistajilta
jopa toivotaan läsnäoloa koulutuksessa, näin omistajakin oppii
paremmin tulkitsemaan omaa hevostaan. Ei voi olettaa että
koulutukseen tuotu hevonen pysyy toivotunlaisena jollei myös
hevosen omistaja/hoitaja saa valmiuksia toimia niin että oppi
pysyy perillä.
Pyöröaitauksessa tapahtuu myös
ensi kertaa selkään nousu, hevonen oppii valitsemalla pysyäkö
paikallaan vai juostako karkuun, karkuun juoksu ei johda
mihinkään, vain uuteen valintatilaisuuteen. Tarhassa
alkuratsastus on turvallista, aidat ovat korkeat, ulkopuoliset
häiriötekijät on minimoitu, hevonen keskittyy, muutaman minuutin
selässä käynti alussa riittää. Siinä vaiheessa kun hevonen on
valmis ratsastuksen aloittamiseen, sen tulee seistä paikallaan
ensimmäisestä kerrasta alkaen, ihmisen noustessa selkään, jos se
liikkuu alta pois, se ei ole valmis!
Meillä käytetään
koulutusvaiheessa ja hevosen aloitusvaiheessa aina turvaliivejä
sekä kypärää. Turvaliivin voi jättää pois sitten kun oma olo on
niin turvallinen ettet tunne sitä tarvitsevasi. Kypärää
suosittelemme aina, sillä vakuutukset korvaavat vain
asiallisesti varustautuneen ratsastajan kulut vahingon
sattuessa!
Trail-rata on tehty, jotta voisimme oppia luottamaan hevosiimme
ja päinvastoin. Sillalle nousu, porteista meno hevosen kanssa,
puomit ja pujottelut. Onnistuminen vahvistaa luottamusta. Trail
on muunnos karjatilojen töistä, nykyään suosittu laji
kilpailuissa. Trail-rata on hauska vaihtoehto normaalille
ratsastukselle, se voidaan rinnastaa koirien agilityyn
suuremmassa mittakaavassa. Kilpailuissa tuomari voi määrätä
minkälainen rata on, ja kuinka se kierretään. |
 |
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)